© Copyright: Kuvat:
Priscilla Trenchard
. All rights reserved.Harmaakuvemyyrä
Myodes rufocanus
- Tieteellinen nimi aiemmin: Clethrionomys rufocanus
- Lahko: Jyrsijät – Rodentia
- Heimo: Myyrät – Cricetidae
- Samannäköisiä lajeja: Kenttämyyrät, Lapinmyyrä, Metsämyyrä, Metsäsopuli, Peltomyyrä, Punamyyrä
- Koko: Keskikokoinen myyrä. Kallo 2–2,5 cm, pää ja ruumis 11–14 cm, häntä 3–5 cm, paino 20–50 g.
- Yleiskuvaus: Pyöreähkö ruumis, lyhyet jalat. Selkäpuoli tumma, punaruskea, kupeet tummanharmaat, vatsapuoli vaaleamman harmaa. Pyöreähkö pää ja kuono, pienet silmät, pyöreät korvat pään sivuilla taaksepäin suuntautuneet. Lyhyt häntä.
- Liikkuminen: Kävelee, juoksee, kaivaa, enimmäkseen maassa, myös kiipeää (kuitenkin vähemmän kuin metsä- ja punamyyrä), etsiä ruokansa maanpinnalta. On myös hyvä uimari.
- Jäljet: Samanlaiset kuin metsämyyrällä mutta suuremmat.
- Pesä: Tavallisesti heinistä, sammalista, jäkälistä ja silputuista lehdistä rakennettu pallomainen pesä puun juuristossa, kivien alla, puunkolossa tai joskus maanpinnan yläpuolella puun oksistossa.
- Lisääntyminen: Vuodessa 2–4 pesuetta, tavallisesti 5–7 poikasta, syntyvät sokeina ja karvattomina, vieroitetaan 14 päivän iässä.
- Äänet: Erilaisia lavertelevia ja sirittäviä ääniä.
- Ravinto: Pääasiassa kasvinsyöjä, syö monenlaista kasviravintoa: vihreät ja pehmeät kasvinosat, silmut, varret, kukat, marjat – erityisesti mustikka; syö myös sieniä ja selkärangattomia.
- Jätökset: Lieriömäinen, mustanruskea papana (peltomyyrän jätökset ovat luonteenomaisesti vihreitä), pienempi kuin metsähiiren papana.
- Uhanalaisuus: Rauhoitettu.
Harmaakuvemyyrän tyypillistä elinympäristöä ovat varpuja kasvavat kivipohjaiset metsät. Se on pohjoinen laji, jonka eteläinen raja on Tornio-Kuusamo-linjan pohjoispuolella. Harmaakuvemyyrä on aktiivinen koko vuorokauden. Sen reviiri on 300 m² –1 ha. Vuotuiset kannanvaihtelut ovat suuria.
Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja
Seuraa meitä!
