Paljakkakylmänperhonen
Oeneis bore
- Heimo: Täpläperhoset – Nymphalidae
- Alaheimo: Heinäperhoset – Satyrinae
- Tribus: Satyrini
- Siipien kärkiväli: Keskikokoinen, 35–50 mm. Naaraat koiraita suurempia.
- Siipien yläpinta: Koirailla etusiipi ruskea, takasiipi beigenruskea. Naarailla siivet enemmän keltabeiget. Molemmilla sukupuolilla takasiiven tyviosa ulko-osaa tummempi. Takasiiven ulkoreunassa tummaa aaltomaista kuviointia.
- Siipien alapinta: Koirailla etusiipi ruskeanbeige, naarailla keltabeige, molemmilla mustakehnäinen. Takasiipi sekoitus valkoista ja mustaa, jossa hyvin tai huonosti erottuva tumma vyö.
- Elinympäristö: Tunturilakien avoimet sora- ja hiekkamaat. Myös tunturikoivikot.
- Lentoaika: Normaalikesänä kesäkuun lopulta heinäkuun puoliväliin. Kylmänä kesänä myöhemmin.
- Talvehtimismuoto: Toukka (talvehtii kaksi kautta).
- Toukan ravintokasvi: Eri heinäkasvit (Poaceae), erityisesti lampaannata (Festuca ovina).
- Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä.
Kylmänperhosia (Oeneis) on Suomessa kolme lajia. Niistä paljakka- ja sarakylmänperhonen ovat Lapin lajeja ja kolmatta, rämekylmänperhosta tavataan lähes koko maassa. Paljakkakylmänperhosen lajinimeen sisältyvä paljakka-sana ilmaisee lajin tyypillisimmät esiintymispaikat; paljakka tarkoittaa (Lapin) paljasta, puutonta tunturinlakea.
Paljakkakylmänperhoset lepäävät siivet vastakkain painettuina, mistä syystä siipien yläpintaa on vaikea päästä tutkimaan ottamatta perhosta kiinni. Levinneisyysalueellaan Pohjois-Suomessa lajin voi sekoittaa sukulaisiinsa, räme- ja sarakylmänperhoseen. Paljakkakylmänperhoselta puuttuvat kuitenkin silmätäplät. Rämekylmänperhonen on lisäksi eteläisempi ja suurempi.