© Copyright: Kuvat: Per-Olof Wickman. All rights reserved.
Pikkusinisiipi
Cupido minimus
- Heimo: Sinisiipiset – Lycaenidae
- Alaheimo: Lycaeninae
- Tribus: Sinisiivet – Polyommatini
- Siipien kärkiväli: Hyvin pieni, 18–26 mm. Sinisiivistämme ja myös päiväperhosistamme pienin.
- Siipien yläpinta: Tummanruskea, hieman sinistä hohdetta.
- Siipien alapinta: Harmaanruskea, jossa valkoreunaisia mustia täpliä.
- Elinympäristö: Avoimet hiekka- ja soramaat.
- Lentoaika: Toukokuun lopusta kesäkuun loppuun.
- Talvehtimismuoto: Toukka.
- Toukan ravintokasvi: Mm. masmalo (Anthyllis vulneraria) ja keulankärki (Oxytropis campestris).
- Uhanalaisuus: Äärimmäisen uhanalainen.
Pikkusinisiipi on kangas- ja ketosinisiiven kanssa paitsi pienimmät sinisiipemme, myös pienimmät päiväperhosemme. Ruskea siipien yläpinta ja mustatäpläinen alapinta, josta puuttuvat punaiset kuviot, erottavat vain harvoilla paikoilla Suomessa tavattavan pikkusinisiiven muista sinisiivistä, lukuun ottamatta selvästi suurempaa niittysinisiipinaarasta. Siitä pikkusinisiiven erottaa etusiiven täplien muodostaman suoremman linjan avulla.
Vaikka pikkusinisiipeä tavataan vain muutamilla alueilla, laji on niillä runsaslukuinen. Paikkauskolliset naaraat munivat munat yksitellen isäntäkasvien kukinnoille. Toukille kehittyy rauhanen, josta ne erittävät sokeripitoista ja ravitsevaa eritettä, jota muurahaiset mielellään nuolevat. Tästä syystä muurahaiset toisinaan vierailevat toukkien luona ja suojelevat niitä.
Äärimmäisen uhanalaiset
Päiväperhosistamme 3 lajia on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Ne kaikki ovat eri sukua, mutta kuuluvat sinisiipisten heimon Polyommatini tribukseen (sukuryhmään). Ne kaksi muuta lajia ovat
harjusinisiipi ja muurahaissinisiipi.
Muita saman suvun lajeja
Saman ryhmän perhosia
Seuraa meitä!
