Vaivaiskoivu
Betula nana
- Heimo: Koivukasvit – Betulaceae
- Suku: Koivut – Betula
- Kasvumuoto ja korkeus: Pensas tai varpu. 0,2–0,8 m.
- Kukka: Pienet, kehättömät vihertävät tai ruskehtavat hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa. Tiheät, pystyt emi- ja hedenorkot muodostuvat lukuisista 2–3-kukkaisista pikkuviuhkoista. Tuulipölytteinen.
- Lehdet: Kierteisesti. Lyhytruotisia, melko pieniä, 0,5–1,5 cm. Lapa pyöreähkö–pyöreä, paksu, nyhälaitainen, päältä kalju. Syysväritys keltainen, punakeltainen tai punainen.
- Silmut: Pyöreitä, pieniä, tylppäkärkisiä, tummanruskeita. Silmusuomut reunoista karvaisia.
- Hedelmä: Keväisin karisevissa norkoissa oleva pieni, kapealti siipipalteinen pähkylä.
- Kasvupaikka: Rämeet, korvet, nevat. Pohjois-Suomessa myös kangasmetsät ja tunturikankaat.
- Kukinta: Touko–kesäkuu. Kukkii lehtien puhjettua.
Vaivaiskoivu kasvaa Pohjois-Suomessa kangasmetsissä ja tunturikankailla, mutta on Etelä-Suomessa yksinomaan suokasvi. Se viihtyy hyvin monenlaisilla soilla ja risteytyy sekä raudus- että hieskoivun (B. pendula, B. pubescens) kanssa. Risteymät ovat yleensä vaivaiskoivua kookkaampia ja suurilehtisempiä.
Vaivaiskoivu oli ennen Lapissa tärkeä polttoaine, sillä se palaa tuoreenakin. Se on myös Lapin maaruskan tärkeä osakas.