© Copyright: Kuvat: Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Keltajalkahiippo

Mycena epipterygia

  • Heimo: Mycenaceae
  • Suku: Hiipot – Mycena
  • Syötävyys: X – syötäväksi kelpaamaton
  • Näköislajit: tahmahiippo (viimeinen kuva), jotkin nahikkaat
  • Lakki: 0,5–3,5 cm leveä, kellomainen–kartiomainen, usein nipukallinen, limainen, vaaleanharmaa–oliivinsävyisen rusehtava, kellertävä, reunoja kohti vaaleneva, läpisäteinen. Heltat tasatyviset, valkoiset.
  • Jalka: 1,5–10 cm pitkä, ohut (1–4 mm), keltainen, joskus keltaista vain hentona sävynä, limainen.
  • Malto: Valkeahkoa, haurasta.
  • Itiöpölyn väri: Valkoinen.
  • Maku: Mieto, retikkamainen.
  • Haju: Tuorekurkkua muistuttava.
  • Kasvupaikka: Lahopuilla ja maassa heinäisillä paikoilla. Koko maassa hyvin yleinen. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Kesä–lokakuu.

Hiipot ovat pienikokoisia lahottajasieniä, joita nykyisin tunnetaan noin 70 lajia. Ruoaksi ne eivät kelpaa, mutta ovat mielenkiintoisen näköisiä ja niitä voi tavata varhaisesta keväästä talveen asti. Keltajalkahiippo on helppo tuntea ryhmänä keltaisesta jalastaan ja limaisesta lakistaan. Haju on tunnusomaisen kurkkumainen. On epäselvää, montako lajia keltajalkahiipon muoto- ja värivaihteluun sisältyy.

Tahmahiippo

Mycena viscosa

Tummanharmaalakkisia keltajalkahiippoja, joiden lakit saavat usein viininpunaisia täpliä, on kutsuttu tahmahiipoiksi ja niitä pidetään nykyään omana lajina tai keltajalkahiipon muunnoksena. Ryhmän selvittely on vielä kesken ja on luultavaa, että lajiryhmään kuuluu useita ”nimettömiä” taksoneita.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page