Syötävyys
X – syötäväksi kelpaamaton
Näköislajit
Ketojen pienet värikkäät vahakkaat, esim. ahovahakas
Lakki
1–5 cm leveä, aluksi puolipallomainen, sitten laakeneva, tasainen, limainen, sileä, sitruunan–oranssinkeltainen. Heltat paksut, melko harvassa, kolotyviset, aluksi valkeahkot, sitten sitruunankeltaiset.
Jalka
Solakka, 2–8 cm pitkä, tasapaksu (4–15 mm) tai tyveen suppeneva, sivuilta litistynyt, vaalean keltainen,
kuiva tai hieman limainen, latva jauheinen, jalassa usein latvasta tyveen asti johtava pitkittäisuurre.
Malto
Haurasta, kellertävää.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Mieto.
Haju
Heikko.
Kasvupaikka
Kedot, niityt, lyhytruohoiset paikat, myös lehdoissa. Melko yleinen, yleensä yksittäinen. Etelästä Kuusamoon asti. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–lokakuu.

Keltavahakas kuuluu lyhytruohoisten alueiden peruslajistoon, vaikka onkin melko harvalukuinen. Useimmat pienistä, värikkäistä vahakkaista ovat punavärisiä tai oransseja. Kedon vahakkaita määritettäessä kannattaa värityksen lisäksi kiinnittää huomiota lakin ja jalan limaisuuteen ja helttojen kiinnittymiseen lakkiin.
Ahovahakas (H. ceracea) on samankaltainen yleinen laji, joka on hennompi, sen jalka on liereämpi, kuiva ja siitä puuttuu pitkittäisuurre.

Keltavahakas

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji