Syötävyys

X – syötäväksi kelpaamaton
Näköislajit

männynsuomuorakas, sinijalkaorakas, roso-orakas
Lakki

10–20 cm leveä, nuorena kupera ja kuoppakeskustainen, reunat pitkään sisäänkiertyneet, vanhetessa reunat oikenevat, sitten laakenevat, lopulta laakean suppilomainen. Lakissa leveitä, karkeita, ruskeita suomuja, varsinkin lakin keskellä olevien suomujen kärjet siirottavat. Purppurasävyisen- tai harmaanruskea, pohjaväri vaaleampi, suomut tummempia. Lakin alapinnan piikistö, nuorena vaaleanharmaa, vanhana suklaanruskea, piikit melko pitkiä (0,5–1,2 cm).
Jalka

5–10 cm pitkä, tasapaksu (1–3 cm), kova, aluksi valkeahko, myöhemmin rusehtava, täyteinen.
Malto

Nuorena valkoista, myöhemmin vaalean harmaanruskeaa, tasaväristä koko itiöemässä, kiinteää.
Itiöpölyn väri

Ruskea.
Maku

Nuorissa itiöemissä hieman karvas, vanhemmissa karvas.
Haju

Heikko, miellyttävä.
Kasvupaikka

Rehevät kuusikot, lehdot, sekametsät, havumetsät. Kuusen juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika

Elo–lokakuu.

Kuusensuomuorakas kasvaa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa harvinaistuen pohjoista kohden. Sitä löytää parhaiten lehdoista, havumetsistä ja sekametsistä kuusen seurasta, yksittäin, pieninä ryhminä tai renkaina.

Kuusensuomuorakas ei kelpaa ruokasieneksi edes nuorena; jo nuoren lakin maku on karvas ja paha. Kuusensuomuorakkaan saattaa sekoittaa lähilajiinsa männynsuomuorakkaaseen (S. squamosus). Kuusensuomuorakas kasvaa kuusen seurassa, männynsuomuorakas puolestaan männiköissä ja kuivissa kangasmetsissä männyn seuralaisena. Kuusensuomuorakas on männynsuomuorakasta kookkaampi, suppilomaisempi ja pehmeämaltoisempi. Kuusensuomuorakkaan lakin suomut ovat suurempia ja harvemmassa, ja ne siirottavat yleensä vain lakin keskellä. Lajit opittiin erottamaan juuri siksi, että männyn lajin todettiin käyvän lankojen värjäykseen. Se myös todettiin hyväksi ruokasieneksi. Näköislaji roso-orakas (Hydnellum illudens) on lähes suomuton ja hyvin karvas.

Kuusensuomuorakas

Taksonomia

Pääryhmä

Heimo

Suku

Laji