© Copyright: Kuvat: Jarkko Korhonen.
All rights reserved.

Kuusihaarakas

Phaeoclavulina eumorpha

  • Tieteellinen synonyymi: Ramaria eumorpha
  • Heimo: Gomphaceae
  • Suku: Ruotuhaarakkaat – Phaeoclavulina
  • Syötävyys: X – syötäväksi kelpaamaton
  • Näköislajit: muut pienikokoiset keltahaarakaslajit, mm. pohjanhaarakas, viherhaarakas, piikkikärkihaarakas
  • Itiöemä: Enimmillään 10 cm korkea, 5 cm leveä, nuorena kirkkaammankeltainen, sittemmin likaisenkeltainen-okrankeltainen. Itiöemä alhaalta kaksijakoisesti haaroittunut. Haarat pitkiä, pystysuoria, teräväkärkisiä. Usein kymmenien itiöemien ryhmänä löyhänä kaarena tai kehänä.
  • Jalka: 0,5–1 cm paksu, muuta itiöemää tummempi. Jalan tyvellä vaaleita tai kellertäviä rihmastojänteitä sekä vaaleaa rihmastonukkaa.
  • Malto: Valkoista.
  • Itiöpölyn väri: Okrankeltainen.
  • Maku: Karvas, ei aina kovin voimakkaan karvas.
  • Haju: Ei erityistä hajua.
  • Kasvupaikka: Kuusenneulaskarikkeella tuoreilta kankailta lehtoihin, myös pihoissa ja puistoissa kuusten alla. Karikkeenlahottaja. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–lokakuu.

Kuusihaarakas kasvaa tuoreiden ja sitä rehevämpien kuusivaltaisten metsien, myös kuusi-istutusten ja pihakuusten alla kuusenneulaskarikkeella. Se kasvaa usein kymmenien itiöemien löyhinä ryhminä tai kaarina. Huomionarvoista on kellertävä-okrankellertävä väri sekä pystyt, suorat, teräväkärkiset haarat. Maku on vähintään hiukan, usein selvästi karvas. Kuusihaarakas kasvaa yleisenä Metsä-Lapin pohjoisosiin kuusen levinneisyyden pohjoisrajalle asti. Kuusihaarakas ei kelpaa ruokasieneksi karvaan makunsa vuoksi.

Useat kelta- (Ramaria spp.) ja ruotuhaarakkaiden (Phaeoclavulina spp.) suvun lajit ovat vaikeita erottaa ulkonäön perusteella toisistaan. Lisäksi sukujen taksonominen tutkimus on vielä osin kesken, joten kaikkia lajeja ei ole kuvattu vielä tieteelle. Kuusihaarakkaan voi sekoittaa esimerkiksi jokseenkin samankokoisiin ja -näköisiin pohjanhaarakkaaseen tai viherhaarakkaaseen. Pohjanhaarakas (Ramaria suecica) on kalpeamman värinen, vaaleankellertävä lohenpunaisella sävyllä, ei keltainen tai okrankeltainen edes vanhemmiten. Viherhaarakas (Phaeoclavulina abietina) on kauttaaltaan vihreä, joskus synkän vihreäkin. Kuusihaarakkaalta vihreät sävyt puuttuvat tyystin. Vihreitä haarakkaita on muitakin, mm. laholla havupuulla kasvava piikkikärkihaarakas (Ramaria apiculata), jonka haaran kärjet ovat vihertävät. Joka tapauksessa haarakkaisiin syvällisempi perehtyminen vaatii alan viimeisimpiin julkaisuihin perehtymistä ja mikroskoopin käyttöä, jotta itiöiden muoto ja pintarakenne selviää sekä rihmaston sinkilällisyyden toteaminen onnistuu.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page