© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Leppähelokka

Flammula alnicola

  • Tieteellinen synonyymi: Pholiota alnicola
  • Heimo: Hymenocastraceae
  • Suku: Lammukat – Flammula
  • Syötävyys: X – syötäväksi kelpaamaton
  • Näköislajit: kuusilahokka, kitkerälahokka
  • Lakki: 2–8 cm leveä, kupera–laakeneva–laakean kupera, kirkkaan keltainen–vaaleankeltainen, nuorena lakin reunassa ruskeita suojusjätteitä. Pinta sileä, tahmea. Heltat tiheässä, tasatyviset–kolotyviset, aluksi vaalean keltaiset, sitten ruosteenruskeat, nuorena seitimäisen suojuksen peittämät.
  • Jalka: Pitkä (4–10 cm), solakka, tasapaksu (4–10 mm), usein mutkainen, yläosassa itiöistä ruskea rengasvyöhyke, renkaan yläpuolelta kellertävä, alapuolelta ruskea.
  • Malto: Vaaleankeltaista.
  • Itiöpölyn väri: Ruskea.
  • Maku: Mieto–hieman karvas.
  • Haju: Erikoinen, makeahko.
  • Kasvupaikka: Puistoissa ja lehtimetsissä. Lehtipuiden (harvoin havupuiden) lahopuulla, kannoilla, usein isoina ryhminä, yleinen koko maassa. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–syyskuu.

Leppähelokka on yleinen kantosieni, joka kasvaa pääasiassa lahoilla lehtipuilla. Sitä tapaa usein puistoista, hautausmailta lehtomaisista metsistä ja hakkuuaukeilta. Sen voi sekoittaa erinomaoiseen ruokasieneen, kuusilahokkaan (Hypholoma capnoides), joka suurimmaksi osaksi kuitenkin kasvaa havupuilla ja jonka itiöpöly on harmaanviolettia. Leppähelokan voi sekoittaa myös lievästi myrkylliseen kitkerälahokkaan (Hypholoma fasciculare). Kitkerälahokan itiöpöly on mustanviolettiä ja sen heltat ovat rikinkeltaiset. Leppähelokka ei ole myrkyllinen, mutta sitä pidetään pahanmakuisena.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page