Syötävyys
†† – myrkyllinen
Näköislajit
muut ruskeat valmuskat kuten täplähelttavalmuska
Lakki
6–12 cm leveä, laakean kupera–laakea, sileä, tumman punaruskea, reunat vaaleammat, lähellä reunaa on usein hyytelömäisten pisamatäplien muodostama kehä (voi joskus lähes puuttua). Heltat kolotyviset, valkeahkot, melko tiheässä.
Jalka
Tukeva, 3–7 cm pitkä, tasapaksu (1–2 cm), valkeahko, etenkin tyveltä vaalean ruskeahko, sileä tai hieman säikeinen.
Malto
Kiinteää, paksua, valkeahkoa, jalan tyvessä rusehtavaa.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Jauhomainen.
Haju
Voimakkaan jauhomainen tai vesimelonimainen.
Kasvupaikka
Kuivat mäntykankaat, kasvaa myös kuusen kanssa. Kittilän Lappiin asti. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Syys–lokakuu.

Pisamavalmuska on syy siihen, miksi ruskeita valmuskoja ei suositella käytettäväksi ruokasieninä. Se tiedetään varmasti myrkylliseksi. Myrkytys on yleensä lievä aiheuttaen pahoinvointia, oksentelua ja yleistä huonovointisuutta ja se menee itsestään ohi. Ruskeista valmuskoista ainakin helavalmuskalla (Tricholoma batschii) tiedetään olevan samanlaisia ominaisuuksia. Haapavalmuska (T. populinum) sen sijaan tiedetään syötäväksi. Sen erottaminen pisamavalmuskasta on kuitenkin siksi hankalaa paitsi kasvupaikan perusteella (kasvaa haapojen kanssa), että katsotaan parhaaksi välttää yleisesti ruskeita valmuskoja. Koivujen alla kasvavaa täplähelttavalmuskaa (T. fulvum) syödään ulkomailla, joten se on ilmeisesti vaaraton. Sen jalan malto on kalpean keltaista. Yleensä ruskeiden valmuskojen haju ja maku ovat jauhomaiset.

Pisamavalmuska

Taksonomia

Lahko

Alalahko

Heimo

Suku

Laji