Syötävyys
† – lievästi myrkyllinen
Näköislajit
kangasrisakas, sirorisakas ja moni muukin risakaslaji
Lakki
2–4 cm leveä, aluksi kupera, myöhemmin laakeneva, tylpästi keskuskohoumallinen, pienisuomuinen, tummanruskea, sitten vaaleneva. Heltat tiheässä, rusehtavat, kolo–tasatyviset.
Jalka
2–4 cm pitkä, hoikka (3–5 mm), rusehtava, lakkia vaaleampi.
Malto
Rusehtavaa.
Itiöpölyn väri
Ruskea.
Maku
Mieto.
Haju
Heikko.
Kasvupaikka
Kuivilla kankailla, poluilla, pihamailla, hiekkaisilla paikoilla, hyvin yleinen koko maassa. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Kesä–lokakuu.

Risakkaat on laaja suku. Suomessa tavataan runsaat sata risakaslajia. Niihin ei kuulu ruokasieniä. Päinvastoin, joitakin risakkaita pidetään myrkyllisinä. Polkurisakkaan myrkyllisyydestä ei ole varmaa tietoa, mutta missään nimessä sitä ei pidä kerätä ravinnoksi, eikä sen vähäpätöinen koko ei tähän houkuttelekaan. Polkurisakkaan tapaa jo keskikesästä lähtien hiekkaisilla paikoilla, esim. karhunsammaleen seassa. Myös tieleikkauksissa polkurisakas on yksi pioneerisienistä.

Risakkaiden tutkimus on kesken ja suvusta on viime vuosina kuvattu runsaasti uusia lajeja myös Suomesta. Monien risakaslajien tunnistaminen lajilleen vaatii mikroskooppia. Esim. polkurisakkaan itiöt paljastuvat mikroskoopilla luotimaisiksi – näköislajin, mäntykankailla kasvavan kangasrisakkaan (I. subcarpta) itiöt ovat muhkuraiset.

Polkurisakas

Taksonomia

Pääryhmä

Heimo

Suku

Laji