© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Puistopökkösieni

Mutinus ravenelii

  • Heimo: Phallaceae
  • Suku: Pökkösienet – Mutinus
  • Syötävyys: X – syötäväksi kelpaamaton
  • Näköislajit: koiranpökkösieni
  • Itiöemä: Aluksi kapean munamainen, 1–2,5 cm leveä, valkeahko, sitten itiöemä työntyy esiin nahkamaisen ulkokerroksen läpi. Itiöemä 6–12 cm pitkä, 1–1,5 cm leveä, tyvi valkeahko, latvaa kohti kirkkaanpunainen, itiöemän latvassa oliivinsävyisen musta itiömalto, jonka kärpäset syövät nopeasti pois jolloin koko itiöemän latva on kirkkaan punainen, kärki teräväsuippuinen. Jalkaosa kauttaaltaan huokoinen, ontto. Ulkokerros jää jalan tyveen mutta kuihtuu nopeasti pois. Sisäsuojuksesta jää joskus itiöemän kärkeen kalvomaisia jätteitä.
  • Haju: Voimakas, vastenmielinen, virtsamainen, haisee kauas.
  • Kasvupaikka: Kulttuurialueet, nurmikot, puistot, pensaikot. Nykyisin melko yleinen kaupungeissa, etelästä Ouluun asti. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Kesä–marraskuu.

Puistopökkösieni kuuluu kupusieniin, ja se kehittyy pienehköstä, pääskynmunan kokoisesta ”munasta”. Itiöemä halkaisee ulkosuojuksen ja kasvaa yli kymmensenttiseksi, hyvin pahanhajuiseksi pötköksi. Haju tuntuu kauas ja on usein ihmetelty, mikä raato pihalla haisee. Kärpäset levittävät sienen itiöitä ja ne tulevatkin nopeasti syömään limaisen itiömassan pois. Monesti kasvupaikan läheltä voikin löytää kärpästen levittäminä useita pieniä esiintymiä. Laji on alun perin pohjoisamerikkalainen, mutta levisi Eurooppaan toisen maailmansodan aikana oletettavasti amerikkalaisten joukkojen mukana. Laji leviää herkästi kukkamullan ja kasvien juurakoiden välityksellä. Suomessa ensimmäinen löytö tehtiin 1961 ja 1970-luvulla laji alkoi ripeästi levitä. Pohjoismaissa kasvaa myös toinen pökkösieni-laji, koiranpökkösieni (M. caninus), jota on tavattu Suomessa vain kaksi kertaa Ahvenanmaalta. Sen sijaan Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa se on yleinen jalopuumetsien ja pähkinäpensastojen laji. Se on muuten samannäköinen, mutta sen itiöemän yläosa on oranssi ja haju heikko. Sukunimi Mutinus tarkoittaa pientä siitintä.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page