Yleiskuvaus
Hyvin pieni tiiralaji. Siivet pitkät ja kapeat. Siiveniskut erittäin nopeat.
Koko
Pituus 21–25 cm, siipien kärkiväli 41–47 cm, paino 47–63 g.
Pesä
Emon muovaama syvennys hiekalla tai soralla.
Pesiminen
Munii touko–kesäkuun vaihteessa 1–3 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 19–22 vrk. Poikaset lentokykyisiä 28 vrk:ssa.
Esiintyminen
Harvinainen pesimälaji Perämeren alavilla rannoilla. Suomen kannaksi arvioitu 70 paria.
Muutto
Syysmuutto heinä–syyskuussa (marraskuussa), paluu toukokuun alkupuolelta lähtien. Talvialueet Afrikan länsirannikolla.
Ravinto
Pienet kalat ja pintavesien pienet selkärangattomat, syöksysukeltaa.
Ääni
Nenäsointinen ”knäk”.
Uhanalaisuus
Erittäin uhanalainen, rauhoitettu.

Pikkutiira on hyvin pieni tiiralaji, jonka parhaat tuntomerkit ovat valkoinen otsa, musta päälaki ja keltainen mustakärkinen nokka. Selkäpuoli on vaaleanharmaa, siipien uloimmat sulat ovat mustat ja pyrstö on valkoinen ja matalasti halkoinen. Nuori pikkutiira on selkäpuolelta kellanharmaan ja mustankirjava, otsa on laajalti valkoinen ja päälaki mustaviiruisesti kellanruskea.

Pikkutiiran koivet ovat oranssinkeltaiset (vanha lintu) tai ruskehtavan keltaiset (nuori lintu). Nokka on mustakärkisesti keltainen (vanha lintu), keltatyvisesti ruskea (nuori lintu). Silmän värikalvo on tumma. Pikkutiira lentää nopein siiveniskuin, lähes kahlaajamaisesti.

Dvergterne

Taksonomi

Orden

Familie

Slekt