Yleiskuvaus

Yleisimpiä lokkejamme. Harmaalokin näköinen, mutta tätä pienempi, pyöreäpäisempi ja sironokkaisempi.
Koko

Pituus: 40–46 cm, siipien kärkiväli 99–108 cm, paino 315–580 g.
Pesä

Huolellisesti rakennettu kuivasta materiaalista (heinät, oksat, sammalet). Luodoilla pesät sijaitsevat melko lähellä rantaa. Pesii mielellään hieman korkeammalla paikalla kuten korkean kiven päällä, joskus myös puissa ja katoilla.
Pesiminen

Munii huhtikuun loppupuolelta alkaen 2–4 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 24–28 vrk. Poikaset lentokykyisiä 29–33 vrk:ssa.
Esiintyminen

Naurulokin ohella yleisin lokkilajimme. Yleisenä erilaisten vesistöjen tuntumassa pesivä laji. Suomen kannaksi arvioidaan 70.000–90.000 paria.
Muutto

Päivämuuttaja. Talvehtii Länsi- ja Lounais-Euroopassa, erityisesti Tanskassa ja Pohjanmeren maissa. Muuttaa heinä–marraskuussa ja saapuu maalis–huhtikuussa.
Ravinto

Kaikkiruokainen. Etenkin pienet kalat ja selkärangattomat.
Ääni

Kimeä, venytetty ”gliio”, varoitus terävä ”kek-kek-kek”, soidinääni ”kaiija-kaijja-kaja-kaja-kaja”.
Uhanalaisuus

Elinvoimainen, rauhoitettu.

Kalalokki on alapuolelta valkoinen, selkä ja siipien yläpuoli ovat siniharmaat ja siivenkärjet mustat (muutamassa uloimmassa käsisulassa on valkea nipukka). Nuori kalalokki on selkäpuoleltaan himmeän vaaleanruskea vaaleanharmahtavin höyhenreunoin, mikä saa aikaan ”suomuisen” ilmeen. Nuoret linnut saavat aikuisen siniharmaan värin siipiinsä vasta toisessa talvipuvussa, ja silloinkin niillä on vielä käsisulkien ja peitinhöyhenten etureunoissa vaihtelevasti tummaa kuviointia.

Kalalokin koivet ovat vihreänkeltaiset (vanha lintu) tai harmaat–lihanväriset (nuori lintu). Nokka on kellanvihreä (vanha lintu), mustakärkisesti sarvenvärinen (nuori lintu) tai harmaa, keltakärkinen ja kärjen takana tumma vyö (2. talvipuku). Silmän värikalvo on harmaanruskea (vanha lintu) tai tummanruskea (nuori lintu) ja silmärengas punainen (vanha lintu) tai ruskea–oranssi (nuori lintu).

Fiskemåke

Taksonomi

Orden

Familie

Slekt