Yleiskuvaus

Muistuttaa lehtopöllöä, mutta isompi ja pitkäpyrstöisempi. Päälaen kaksi vaaleaa pitkittäisjuovaa puuttuvat. Eroaa lapinpöllöstä pyrstön tasaleveiden juovien ja tummien silmien ansiosta.
Koko

Pituus 50–60 cm, siipien kärkiväli 100–125 cm, paino 0,63–1 kg. Naaras hiukan koirasta suurempi.
Pesä

Pesii nyky-Suomessa useimmiten suurikokoisessa pöntössä. Alun perin pesi mieluiten katkenneessa puurungossa (”savupiippu”) sekä petolintujen pesissä.
Pesiminen

Munii maalis–huhtikuussa 2–6 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 31–34 vrk. Pesäpoikasaika 34–37 vrk. Poikaset lentokykyisiä 6-viikkoisina.
Esiintyminen

Pesimälintuna havu- ja sekametsissä lähes koko maassa. Runsain Etelä- ja Keski-Suomessa. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 2.500–4.000 paria.
Muutto

Paikkalintu.
Ravinto

Pikkunisäkkäät, linnut.
Ääni

Tavallisin soidinhuuto huuhkajamainen, kumea, basso ”huu-hu – vuyhu-hu-vuhu”.
Uhanalaisuus

Elinvoimainen, rauhoitettu.

Viirupöllö on puvultaan vaalean kellanharmaa ja voimakkaasti pitkittäisviiruinen. Laji muistuttaa lehtopöllöä, mutta on pitkäpyrstöinen, suurempi, viiruisempi ja siltä puuttuvat lehtopöllölle tyypilliset päälaen kaksi vaaleaa pitkittäisjuovaa. Viirupöllö muistuttaa myös lapinpöllöä, mutta on erotettavissa siitä pienemmän pään, yksivärisen naaman, tummien silmien sekä pyrstön tasaleveiden juovien perusteella. Viirupöllön koivet ovat höyhenpeitteiset, kynnet ruskeat, nokka keltainen ja silmän värikalvo tummanruskea.

Viirupöllö on ulkonäöltään petollisen lempeä, mutta saattaa olla aggressiivinen poikasia puolustaessaan.

Slagugle

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie

Slekt