Siipien kärkiväli
Keskikokoinen, 41–55 mm.
Siipien yläpinta
Tumanruskea. Sekä etu- että takasiiven reunassa rivi mustia täpliä, etumaisissa yleensä valkoinen piste keskellä (silmätäplä), kaikkia ympäröi keltaiset renkaat.
Siipien alapinta
Tummanruskea. Etusiivessä rivi mustia silmätäpliä, joissa keltainen reunus ja valkoinen piste keskellä. Kaksi etummaista täplää siiven kärjessä yhteen sulautuneet. Takasiiven etureunassa hieman keskikohdan ulkopuolella kaksi valkoista laikkua. Lisäksi erityisesti naarailla rivi pieniä tummia pisteitä takasiiven reunassa.
Elinympäristö
Mäntyä kasvavat suot.
Lentoaika
Etelä-Suomessa kesäkuun ensimmäinen puolisko, Pohjois-Suomessa kesäkuun loppupuolelta heinäkuun alkupuolelle.
Talvehtimismuoto
Toukka (talvehtii kaksi kautta).
Toukan ravintokasvi
Eri sarat (Carex).
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä.

Kuten kaikilla nokiperhosilla, myös suonokiperhosella on siivissä silmätäpliä, joita ympäröi punainen tai keltapunainen alue. Suonokiperhosta esiintyy soilla, missä kairanokiperhosta lukuun ottamatta ei yleensä tapaa muita nokiperhosia. Suonokiperhosen erottaa kaira- ja muista nokiperhosista (metsänokiperhosta lukuun ottamatta) siipien alapinnan valkoisten täplien perusteella. Metsänokiperhosesta suonokiperhosen erottaa taas siitä, että sillä ei ole yhtenäistä punaista vyötä siipien yläpinnalla.

Suonokiperhosta voi tavata – ei tosin kovin yleisesti – suurimmassa osassa Suomea (Ahvenanmaata ja Käsivarren Lappia lukuun ottamatta). Laji on hävinnyt suuresta osasta eteläistä Suomea 1980-luvun jälkeen. Suonokiperhonen esiintyy kaksivuotisesta talvehtimisesta johtuen jaksottaisesti (metsänokiperhosen tapaan), Etelä-Suomessa yleisemmin parittomina vuosina. Naaraat munivat munat muun muassa sammalille isäntäkasvien läheisyyteen.

Emblas ringvinge

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt