Siipien kärkiväli

Keskikokoinen, 35–50 mm.
Siipien yläpinta

Vihertävän valkoinen, siipisuonet sekä siipien reunat ja kärki muita osia tummemmat. Etusiivessä musta keskitäplä.
Siipien alapinta

Etusiipi vihertävän valkoinen, keskellä tummareunainen rengaskuvio, reunassa tummia täpliä. Takasiipi likaisen vihertävän keltainen, keskellä heikosti erottuva viininpunareunainen rengaskuvio. Punertavat siipiripset erottuvat ohuena juovana siipien ulkoreunoissa yksilöillä, jotka eivät ole kuluneita.
Elinympäristö

Runsaskukkaiset tunturipaljakat.
Lentoaika

Kesäkuun lopusta heinäkuun puoliväliin.
Talvehtimismuoto

Toukka (keskenkasvuinen).
Toukan ravintokasvi

Suomessa peuranvirna (Astragalus frigidus), muualla myös tunturikurjenherne (A. alpinus).
Uhanalaisuus

Vaarantunut.

Muiden keltaperhosten tapaan tunturikeltaperhonen pitää aina levätessään siipiä yhteen painettuina, mistä syystä siipien yläpintaa on vaikea tutkia ilman, että perhonen pyydystetään. Tunturikeltaperhosen voi erottaa lapinkeltaperhosesta siipien yläpinnan (edellisellä kellanvaalea, jälkimmäisellä oranssinpunainen) ja etusiiven alapinnan värityksen perusteella. Suokeltaperhosesta (jota voi tavata myös Etelä-Suomessa) tunturikeltaperhosen erottaa siiven yläpinnan kapeammasta mustasta reunuksesta ja tummista täplistä etusiiven alapinnan ulkoreunassa.

Maassamme ainoastaan Kilpisjärven lähituntureilla tavattavan tunturikeltaperhosen koiraat lentävät rauhattomasti ympäriinsä naaraita etsiessään. Naaraat munivat munat yksitellen isäntäkasvien lehdille tai niiden viereen.

Polargulvinge

Taksonomi

Orden

Familie

Slekt