Siipien kärkiväli
Keskikokoinen–suuri, 50–64 mm.
Siipien yläpinta
Valkoiset, etusiiven kärki musta. Naarailla etusiivessä lisäksi kaksi mustaa täplää.
Siipien alapinta
Etusiipi valkoinen, kärki keltainen. Molemmilla sukupuolilla keskellä etusiipeä kaksi mustaa täplää. Takasiipi vaaleankeltainen.
Elinympäristö
Kaikenlaiset avoimet ympäristöt. Usein puutarhoissa ja maatalousmailla.
Lentoaika
Toukokuun lopusta syyskuun puoliväliin. Suomessa yleensä 2 sukupolvea.
Talvehtimismuoto
Kotelo. (Onnistuu Suomessa vain lauhoina talvina.)
Toukan ravintokasvi
Erilaiset viljellyt kaalit (Brassica) sekä esim. morsinko (Isatis tinctoria) ja harmio (Berteroa incana) sekä muut suurikokoiset ristikukkaiskasvit (Brassicaceae).

Kaaliperhosten heimosta (Pieridae) tunnetaan maailmanlaajuisesti yli 1000 lajia. Niistä Suomessa on tavattu 16 lajia kolmesta eri alaheimosta. Nimialaheimon (kaaliperhoset, Pierinae) nimilaji on tietysti tässä kuvattu kaaliperhonen. Muut Suomessa tavattavat kaaliperhosalaheimot ovat keltaperhoset ja viiriperhoset.

Kaaliperhonen on meillä Suomessa lähinnä vaeltajaperhonen. Se muistuttaa kovasti sitä pienempiä lanttu- ja naurisperhosta. Kaaliperhosella etusiiven musta kärki ulottuu siiven ulkoreunan puoliväliin asti, mikä erottaa sen naurisperhosesta (jolla siiven tumma kärki on alle puolet siiven pituudesta). Kaaliperhosen takasiiven alapinta on tasaisen kellertävä ja siipisuonet samanväriset, minkä perusteella lajin voi erottaa lanttuperhosesta (jolla takasiiven alapuolen suonet ovat jauhoisen harmaat).

Kaaliperhosta voi tavata koko maassa, etelässä kuitenkin yleisimmin ja Lapissa vain hyvin harvoin. Naaraat munivat isäntäkasvien lehdille munat 50–100 kappaleen ryppäissä. Toukat elävät ryhmissä. Laji talvehtii Suomessa kotelona, joka ei ole niin talven kestävä kuin lanttuperhosella, mutta kanta saa kesäisin runsaasti vahvistusta eteläisemmistä maista tulevista vaeltajista.

Stor kålsommerfugl

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt