Yleiskuvaus
Pienikokoinen harmaahanhi, jolla keltainen silmärengas.
Koko
Pituus 56–66 cm, siipien kärkiväli 115–135 cm, paino 1,5–2 kg.
Pesä
Matalareunainen syvennys, vuorattu kasvinosilla ja harmaanruskeilla untuvilla. Pesä sijaitsee kosteassa maastossa pensaan alla tai mättäällä.
Pesiminen
Munii 5–7 munaa toukokuussa, naaras hautoo, haudonta-aika 25–28 vrk. Poikaset saavuttavat lentokyvyn 35–40 vrk:ssa.
Esiintyminen
Fennoskandian uhanalaisin pesimälintu. Pesi ennen runsaana Lapissa ja oli yleinen muuttoaikoina etelässä. Nykyään hyvin harvinainen. Suomen pesivä kanta todennäköisesti hävinnyt. Lajia tavataan kuitenkin pesivänä Norjassa, jossa pesiväksi kannaksi arvioidaan noin 20 paria.
Muutto
Muuttaa kaakkoon Mustanmeren ja Kaspianmeren seuduille Etelä-Venäjälle ja Kazakstaniin. Syysmuutto tapahtuu muita hanhia aikaisemmin elo–syyskuussa, kevätmuutto pääasiassa toukokuussa.
Ravinto
Lienee samankaltainen kuin muillakin harmaahanhilla.
Ääni
Kimeitä, kaksi- tai kolmitavuisia törähdyksiä.
Uhanalaisuus
Äärimmäisen uhanalainen, rauhoitettu. Pesivänä kiljuhanhea on tavattu Suomessa viimeksi 1990-luvun puolivälissä. Maailmanlaajuisesti kiljuhanhi on luokiteltu vaarantuneeksi.

Kiljuhanhi muistuttaa tundrahanhea, mutta on pienempi ja sirompi. Parhaat erottavat tuntomerkit ovat pieni vaaleanpunainen nokka sekä aina selvä keltainen silmärengas. Kiljuhanhi on tundrahanhea pitkäsiipisempi ja siiven kärki ulottuu pyrstön yli.

Nuorelta kiljuhanhelta puuttuu aikuisen linnun valkoinen nokan tyvilaikku ja kaulansivun pitkittäisuurteet. Aikuisen linnun nokka on ruusunpunainen ja nokan kynsi vaalea, nuoren linnun nokka on likaisenpunainen ja nokan kynsi on tumma. Kiljuhanhen silmän iiris on kastanjanruskea, silmäluomi (silmän reunus) on turvonnut ja väriltään keltainen. Tuntomerkki näkyy kauas. Vanhalla linnulla koivet ovat oranssinkeltaiset ja nuorella likaisenkeltaiset.

Fjällgås

Taxonomi

Klass

Ordning

Familj

Släkte

Art